Perjantai-ilta tuli vietettyä revontulijahdissa viljapellon reunalla. Voisihan sitä muutenkin viettää perjantai-iltaa, mutta tunnelma oli katossa ja valoshow oli mahtava.
Revontulien voimistumista odotellessa ehti hyvin leikitellä tähtiä kuvaillen. Taivas oli niin kirkas ja täynnä tähtiä.
Tarkkana käsittelee kolmekymppisen yhden lapsen äidin rakkaita harrastuksia: valokuvausta, käsitöitä ja leivontaa.
maanantai 26. lokakuuta 2015
lauantai 17. lokakuuta 2015
Leivonta kokeiluja
Tytär täyttää ensi kuussa 2 vuotta ja olen kuumeisesti miettinyt teemaa synttäritarjottaville. Nyt taisin löytää kakuille teemaksi sateenkaaren. Kinuskikissan sivuilta kokeilin tänään valkosuklaista sateenkaarikakkua, josta kumpusi myös idea tehdä perinteinen kakku sisältä monivärisenä. Tuo sateenkaarikakun tekeminen näytti kuvissa tosi helpolta, mutta käytäntö osoitti, ettei se olekkaan ihan niin helppoa. Se, että saisin edes jokseenkin samankokoisia raitoja kakkuun oli haastavaa. Ohessa kuva ensimmäisestä yrityksestä, kuvassa näkyy myös onneton yritykseni saada aikaan pupun näköisiä keksejä :) Ne näyttivät vielä pupuilta ennen uuniin menoa, mutta levisivät sitten uunissa.
Oppia ikä kaikki! Ehkä ensi kerralla parempi ulkonäkö.
Eilen saapui isälleni isänpäivälahjaksi tilaamani kuvakirja. Jännitin hirveästi kannen kuvan onnistumista, kun se oli kuitenkin hämärässä ilman jalustaa otettu kuva. Lopputulos kuitenkin miellytti. Olen kerännyt kirjaan isäni vanhempien kuvia heidän lapsuudestaan ja yhteisestä ajastaan sekä isän ja hänen sisarustensa lapsuudenkuvia. Sain kesällä isäni vanhempien kaikki vanhat valokuvat ja nyt haluan tällä kuvakirjalla kiittää isääni siitä, että näin kävi. Nyt vain odotellaan mitä isä pitää kirjasta.
Oppia ikä kaikki! Ehkä ensi kerralla parempi ulkonäkö.
Eilen saapui isälleni isänpäivälahjaksi tilaamani kuvakirja. Jännitin hirveästi kannen kuvan onnistumista, kun se oli kuitenkin hämärässä ilman jalustaa otettu kuva. Lopputulos kuitenkin miellytti. Olen kerännyt kirjaan isäni vanhempien kuvia heidän lapsuudestaan ja yhteisestä ajastaan sekä isän ja hänen sisarustensa lapsuudenkuvia. Sain kesällä isäni vanhempien kaikki vanhat valokuvat ja nyt haluan tällä kuvakirjalla kiittää isääni siitä, että näin kävi. Nyt vain odotellaan mitä isä pitää kirjasta.
lauantai 10. lokakuuta 2015
Leivontapäivä
Tänään tein sitruunaisia mustikkaneliöitä viikonlopulle. Ohjeen olen ottanut talteen jo kesällä, mutta ensimmäisen kerran kokeilin tätä herkkua muutama viikko sitten. Ohje on Pirkka lehdestä 5/2015. Muokkasin ohjeen vehnättömäksi.
Tarkoituksenani oli myös kokeilla ystävältäni saamaani Vironperän vieraskakku reseptiä. Tällä kertaa tytön kanssa leipoessa oli kuitenkin niin paljon ylimääräistä touhua näiden sitruunaisten mustikkaneliöiden lisäksi, että luovuin ajatuksesta tehdä lisää kaaosta keittiöön. Palaan asiaan seuraavan leivontapäivän koittaessa.
Sitruunaiset mustikkaneliöt
Pohja
150 g voita
1,5 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja (itse laitoin puolet kaurajauhoja ja puolet Semper Fin Mix jauhoseosta)
1,5 tl leivinjauhetta
1,5 tl vaniljasokeria
2 kananmunaa
Täyte
3 rs (à 180 g) maustamatonta tuorejuustoa
3/4 dl sokeria
0,5 dl sitruunamehua
1 rkl sitruunankuorta
3 kananmunaa
Mustikkakerros
200g mustikoita
2 rkl perunajauhoja
1,5 dl fariinisokeria
1 3/4 dl vehnäjauhoja (kaurajauhoja)
75 g voita
1,5 dl manteli lastuja
Nypi huoneenlämpöinen voi ja kuivat aineet muruiksi. Lisää munat ja sekoita tasaiseksi.
Vuoraa pelti (30*38 cm) leivinpaperilla ja taputtele taikina jauhotetuin käsin tasaisesti pellille.
Paista pohjaa 175 asteessa uunin keskitasolla 10 minuuttia.
Sekoita täytteen ainekset vatkaimella ja kaada seos esipaistetun pohjan päälle. Jatka paistamista 20 minuuttia.
Sekoita perunajauho mustikoiden joukkoon ja ripottele ne tuorejuustotäytteen päälle. Nypi fariinisokeri, jauhot ja voi keskenään ja lisää lopuksi mantelilastut. Levitä muruseos mustikoiden päälle. Paista 30 minuuttia. Lopuksi voi nostaa piirakan ylätasolle, että se saa väriä.
Tarkoituksenani oli myös kokeilla ystävältäni saamaani Vironperän vieraskakku reseptiä. Tällä kertaa tytön kanssa leipoessa oli kuitenkin niin paljon ylimääräistä touhua näiden sitruunaisten mustikkaneliöiden lisäksi, että luovuin ajatuksesta tehdä lisää kaaosta keittiöön. Palaan asiaan seuraavan leivontapäivän koittaessa.
Sitruunaiset mustikkaneliöt
Pohja
150 g voita
1,5 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja (itse laitoin puolet kaurajauhoja ja puolet Semper Fin Mix jauhoseosta)
1,5 tl leivinjauhetta
1,5 tl vaniljasokeria
2 kananmunaa
Täyte
3 rs (à 180 g) maustamatonta tuorejuustoa
3/4 dl sokeria
0,5 dl sitruunamehua
1 rkl sitruunankuorta
3 kananmunaa
Mustikkakerros
200g mustikoita
2 rkl perunajauhoja
1,5 dl fariinisokeria
1 3/4 dl vehnäjauhoja (kaurajauhoja)
75 g voita
1,5 dl manteli lastuja
Nypi huoneenlämpöinen voi ja kuivat aineet muruiksi. Lisää munat ja sekoita tasaiseksi.
Vuoraa pelti (30*38 cm) leivinpaperilla ja taputtele taikina jauhotetuin käsin tasaisesti pellille.
Paista pohjaa 175 asteessa uunin keskitasolla 10 minuuttia.
Sekoita täytteen ainekset vatkaimella ja kaada seos esipaistetun pohjan päälle. Jatka paistamista 20 minuuttia.
Sekoita perunajauho mustikoiden joukkoon ja ripottele ne tuorejuustotäytteen päälle. Nypi fariinisokeri, jauhot ja voi keskenään ja lisää lopuksi mantelilastut. Levitä muruseos mustikoiden päälle. Paista 30 minuuttia. Lopuksi voi nostaa piirakan ylätasolle, että se saa väriä.
torstai 1. lokakuuta 2015
Syksyn puuhia
Heti
kesän loputtua alkaa sormissa polttelemaan ja pian pitää aloittaa kutomaan
jotain. Juuri tänään sain kummitytölle tulevan neuletakin valmiiksi. Ohje on
Novitan talvi 2013 lehdestä. Tein samanlaisen, mutta vain vaaleanpunaisen,
omalle tytölleni kun hän täytti vuoden.
Seuraavaksi ajattelin kutoa itselleni pitsisukat. Löysin äitini antamista langoista ihanan joulunpunaisen villalangan - siitä saattaa tulla jouluksi sukat. Ihan pakko on laittaa
vielä kuva huivista (jonka tein itseasiassa kesällä), joka näyttää tosi hyvältä
ja oli vielä kaiken lisäksi helppo tehdä. Ohje on myös Novitalta.
Viime
päivinä olen päässyt ihastelemaan perhosia, neitoperhosia ja amiraaliperhosia
on lennellyt valtavasti meidän kasvimaalla. Tytön kanssa olemme niitä
jahdanneet, äiti kameran kanssa ja tytär muuten vain haluaisi paijata niitä. Onhan tuo kuukin ollut kaunis näky viimepäivinä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)