Onnellista Uutta Vuotta 2016!

Syntymäpäivät

Aikaa on vierähtänyt jo tovi viime kerrasta. Tässä välissä olen saanut valmiiksi opiskeluni ylemmän tradenomitutkinnon osalta. Nyt on taas aikaa muuhunkin.

Tänään vietettiin tyttäreni syntymäpäivää. Päivä oli ihana, talo täynnä lasten temmellystä ja aikuisten puheensolinaa :) Tarjoilutkin pääasiassa onnistuivat, ainoana murheenkryyninä oli valkosuklainen sateenkaarikakku, joka ei onnistunut ulkonäkönsä puolesta - täytteet ehtivät liiaksi jämähtää eivätkä siten suostuneet nätisti leviämään kakun pohjalla.

Täytekakun tein samalla sateenkaariajatuksella ja värjäsin kakunpohjia eri väreillä, kuten myös täytteet. Täytteinä käytin kinuski- ja sitruuna - vaniljatäytettä.

Kokeilin myös netissä näkemääni ideaa leppäkertuiksi muokatuista kirsikkatomaateista. Laitoin ruisnapin päälle paprika - chili tuorejuustoa, mozzarellaa, basilikaa, tomaattia ja oliivia. Pilkkuina käytin tummaa suklaata. Oli muuten aika aikaavievää painella pieniä suklaahippuja tomaatin sisälle ;)

Edellis illan iltapalalle tein olutpiirakkaa, joka oli hyvä uusi tuttavuus. Ennen kaikkea se toimi erittäin hyvin gluteenittomien jauhojen kanssa. Suosittelen! Ohje löytyy Kinuskikissan sivuilta.

Ihanaa joulunodotusta!

Sienimetsällä

Aivan ensimmäisenä täytyy tunnustaa, että tunnistan ainoastaan kolme syötävää sientä: korvasienen, suppilovahveron ja kanttarellin. Alkuhan se tuokin tietysti on. Enimmäkseen olen kerännyt suppilovahveroita, koska niitä on aika helppo löytää. Paappani aikoinaan näytti minulle pari paikkaa ja pian löysin niitä muualtakin. 

Haluaisin vielä oppia tunnistamaan kanttarellin kasvupaikan, koska pidän eniten sen mausta. Minulla on yksi paikka, jossa joka vuosi kasvaa 3-5 kanttarellia, mutta niillä ei pitkälle pötkitä.

Viime viikolla löysin viimein suppilovahveroita, joita olen tässä etsinyt monesta hyvästä sienipaikasta viimeisen kuukauden ajan turhaan. Näyttivät tulleen tänä vuonna myöhään. Nyt pääsen jälleen tekemään luotto leivontablogini Kinuskikissan sieni-pekonipiirakkaa myös tulevana talvena.

Tähän loppuun täytyy vielä fiilistellä vuosi sitten tähän aikaan otettuja kuvia. Toivottavasti saadaan pian lumipeite!

Ihanaa päivää sinulle!

Huvinsa kullakin

Perjantai-ilta tuli vietettyä revontulijahdissa viljapellon reunalla. Voisihan sitä muutenkin viettää perjantai-iltaa, mutta tunnelma oli katossa ja valoshow oli mahtava.

 Revontulien voimistumista odotellessa ehti hyvin leikitellä tähtiä kuvaillen. Taivas oli niin kirkas ja täynnä tähtiä.

Leivonta kokeiluja

Tytär täyttää ensi kuussa 2 vuotta ja olen kuumeisesti miettinyt teemaa synttäritarjottaville. Nyt taisin löytää kakuille teemaksi sateenkaaren. Kinuskikissan sivuilta kokeilin tänään valkosuklaista sateenkaarikakkua, josta kumpusi myös idea tehdä perinteinen kakku sisältä monivärisenä. Tuo sateenkaarikakun tekeminen näytti kuvissa tosi helpolta, mutta käytäntö osoitti, ettei se olekkaan ihan niin helppoa. Se, että saisin edes jokseenkin samankokoisia raitoja kakkuun oli haastavaa. Ohessa kuva ensimmäisestä yrityksestä, kuvassa näkyy myös onneton yritykseni saada aikaan pupun näköisiä keksejä :) Ne näyttivät vielä pupuilta ennen uuniin menoa, mutta levisivät sitten uunissa.

Oppia ikä kaikki! Ehkä ensi kerralla parempi ulkonäkö.


Eilen saapui isälleni isänpäivälahjaksi tilaamani kuvakirja. Jännitin hirveästi kannen kuvan onnistumista, kun se oli kuitenkin hämärässä ilman jalustaa otettu kuva. Lopputulos kuitenkin miellytti. Olen kerännyt kirjaan isäni vanhempien kuvia heidän lapsuudestaan ja yhteisestä ajastaan sekä isän ja hänen sisarustensa lapsuudenkuvia. Sain kesällä isäni vanhempien kaikki vanhat valokuvat ja nyt haluan tällä kuvakirjalla kiittää isääni siitä, että näin kävi. Nyt vain odotellaan mitä isä pitää kirjasta.

Leivontapäivä

Tänään tein sitruunaisia mustikkaneliöitä viikonlopulle. Ohjeen olen ottanut talteen jo kesällä, mutta ensimmäisen kerran kokeilin tätä herkkua muutama viikko sitten. Ohje on Pirkka lehdestä 5/2015. Muokkasin ohjeen vehnättömäksi.

Tarkoituksenani oli myös kokeilla ystävältäni saamaani Vironperän vieraskakku reseptiä. Tällä kertaa tytön kanssa leipoessa oli kuitenkin niin paljon ylimääräistä touhua näiden sitruunaisten mustikkaneliöiden lisäksi, että luovuin ajatuksesta tehdä lisää kaaosta keittiöön. Palaan asiaan seuraavan leivontapäivän koittaessa.

Sitruunaiset mustikkaneliöt

Pohja
150 g voita
1,5 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja (itse laitoin puolet kaurajauhoja ja puolet Semper Fin Mix jauhoseosta)
1,5 tl leivinjauhetta
1,5 tl vaniljasokeria
2 kananmunaa

Täyte
3 rs (à 180 g) maustamatonta tuorejuustoa
3/4 dl sokeria
0,5 dl sitruunamehua
1 rkl sitruunankuorta
3 kananmunaa

Mustikkakerros
200g mustikoita
2 rkl perunajauhoja
1,5 dl fariinisokeria
1 3/4 dl vehnäjauhoja (kaurajauhoja)
75 g voita
1,5 dl manteli lastuja

Nypi huoneenlämpöinen voi ja kuivat aineet muruiksi. Lisää munat ja sekoita tasaiseksi.

Vuoraa pelti (30*38 cm) leivinpaperilla ja taputtele taikina jauhotetuin käsin tasaisesti pellille.

Paista pohjaa 175 asteessa uunin keskitasolla 10 minuuttia.

Sekoita täytteen ainekset vatkaimella ja kaada seos esipaistetun pohjan päälle. Jatka paistamista 20 minuuttia.

Sekoita perunajauho mustikoiden joukkoon ja ripottele ne tuorejuustotäytteen päälle. Nypi fariinisokeri, jauhot ja voi keskenään ja lisää lopuksi mantelilastut. Levitä muruseos mustikoiden päälle. Paista 30 minuuttia. Lopuksi voi nostaa piirakan ylätasolle, että se saa väriä.

Syksyn puuhia

Heti kesän loputtua alkaa sormissa polttelemaan ja pian pitää aloittaa kutomaan jotain. Juuri tänään sain kummitytölle tulevan neuletakin valmiiksi. Ohje on Novitan talvi 2013 lehdestä. Tein samanlaisen, mutta vain vaaleanpunaisen, omalle tytölleni kun hän täytti vuoden.  

Seuraavaksi ajattelin kutoa itselleni pitsisukat. Löysin äitini antamista langoista ihanan joulunpunaisen villalangan - siitä saattaa tulla jouluksi sukat. Ihan pakko on laittaa vielä kuva huivista (jonka tein itseasiassa kesällä), joka näyttää tosi hyvältä ja oli vielä kaiken lisäksi helppo tehdä. Ohje on myös Novitalta.

Viime päivinä olen päässyt ihastelemaan perhosia, neitoperhosia ja amiraaliperhosia on lennellyt valtavasti meidän kasvimaalla. Tytön kanssa olemme niitä jahdanneet, äiti kameran kanssa ja tytär muuten vain haluaisi paijata niitä. Onhan tuo kuukin ollut kaunis näky viimepäivinä.