Aivan ensimmäisenä täytyy tunnustaa, että tunnistan ainoastaan kolme syötävää sientä: korvasienen, suppilovahveron ja kanttarellin. Alkuhan se tuokin tietysti on. Enimmäkseen olen kerännyt suppilovahveroita, koska niitä on aika helppo löytää. Paappani aikoinaan näytti minulle pari paikkaa ja pian löysin niitä muualtakin.
Haluaisin vielä oppia tunnistamaan kanttarellin kasvupaikan, koska pidän eniten sen mausta. Minulla on yksi paikka, jossa joka vuosi kasvaa 3-5 kanttarellia, mutta niillä ei pitkälle pötkitä.
Viime viikolla löysin viimein suppilovahveroita, joita olen tässä etsinyt monesta hyvästä sienipaikasta viimeisen kuukauden ajan turhaan. Näyttivät tulleen tänä vuonna myöhään. Nyt pääsen jälleen tekemään luotto leivontablogini Kinuskikissan sieni-pekonipiirakkaa myös tulevana talvena.
Tähän loppuun täytyy vielä fiilistellä vuosi sitten tähän aikaan otettuja kuvia. Toivottavasti saadaan pian lumipeite!
Ihanaa päivää sinulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti